• Kuluttajat – ja siten myös jälleenmyyjät ja viljelijät – kiinnittävät entistä enemmän huomiota tomaattien makuun.
• Signifyn kasviasiantuntija Charlotte Pijnenburg on tehnyt hedelmien makuun liittyvää tutkimusta.
• Tässä blogissa hän kertoo tutkimuksen tuloksista: Philips GreenPower LED -kasvivalot, joiden valospektri on optimoitu tomaateille, yhdessä optimaalisen kasvihuoneilmaston kanssa takaavat tomaattien hyvän maun.

Eindhoven, Alankomaat – Maulla on merkitystä tomaatteja kasvatettaessa, ja tutkimuksemme osoittaa, että LED-valojen alla kasvatetut tomaatit ovat erittäin maukkaita. Vuosien varrella olemme havainneet, että maku on kuluttajille ja siten myös jälleenmyyjille ja viljelijöille entistäkin tärkeämpää. Lajikkeen valinnalla on tietenkin keskeinen rooli, mutta niin on myös makuun vaikuttavilla kasvuolosuhteilla. Kasviasiantuntija Charlotte Pijnenburg on tutkinut LED-valaistuksen vaikutusta hedelmien makuun kahden hypoteesin avulla: ovatko LED-valaistuksen alla kasvatetut tomaatit yhtä maukkaita kuin HPS-valaistuksen alla kasvatetut tomaatit, ja voidaanko makua parantaa LED-valojen avulla?

On olemassa useita valospektrejä, joilla voi olla myönteinen vaikutus tomaattien makuun. Esimerkiksi sinisellä valolla tiedetään olevan mielenkiintoinen vaikutus. Useilla viljelykasveilla on havaittu, että lisääntyneet sinisen valon tasot vaikuttavat positiivisesti makuun ja tuoksuun. Toinen mielenkiintoinen valospektri on ääripunainen, jonka tiedetään myös voivan parantaa hedelmien makua. Ääripunainen voi kuitenkin aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia, kuten varren pituuskasvua. Tiedämme myös, että sininen valo voi toimia päinvastoin ja lyhentää varren pituutta. Käyttämällä yhdessä sinistä ja ääripunaista voimmekin yhdistää niiden parhaat puolet: paremman maun ilman ylimääräistä venymistä.

Tässä ensimmäisessä kokeessa tarkastelimme neljää eri valospektriä:

1. Kontrollispektri: vakio punainen, sininen ja vaaleansininen spektri, joka on optimoitu tomaateille.
2. Kontrollispektri, johon on lisätty ääripunainen.
3. Erityisen sininen spektri, jossa osa punaisesta valosta korvataan sinisellä.
4. Sininen ääripunaspektri, johon on lisätty sekä ylimääräinen sininen että ylimääräinen ääripunainen.

Testissä tarkastelimme kahta lajiketta: Piccolo ja De Ruiter 564. Nämä ovat molemmat kirsikkatomaatteja, jotka viihtyvät samassa ilmastossa. Ne ovat samankokoisia ja myös tunnettuja hyvästä maustaan. Mutta geneettisesti ne eroavat toisistaan suuresti.

Kokeilu suoritettiin WUR:n (Wageningen University) kasvihuoneessa Bleiswijkissä käyttäen täysin LED-valaistusratkaisua. Käytimme PAR-intensiteettiä 210 µmol/m2/s, joka koostui 135 µmol/m2/s ylävalosta ja 75 µmol/m2/s välivalosta. Ääripunainen oli ylimääräistä PAR-intensiteetin lisäksi, ja se lisättiin vain välivaloista. Koeala oli noin 110 m2.

Katsaus makutesteihin Bleiswijkin WUR:ssä

Tomaattien makua mitattiin kahdella tavalla. Ensiksi käytimme makupaneeleja, yhteensä neljä kertaa. Toiseksi käytimme tomaattimakumallia. Tämän mallin on luonut WUR, ja se keskittyy seuraaviin parametreihin: sokerit, hapot, puraisu, mehukkuus ja tomaattien paino. Nämä parametrit mitataan antureilla, joten mitään ei varsinaisesti maistella. Mallin etuna on, että se tekee mittauksista hyvin vertailukelpoisia; makupaneelin arvio voi vaihdella päivittäin, mutta malli on hyvin johdonmukainen.

Molemmat lajikkeet reagoivat spektreihin samalla tavalla, joten keskitymme vain Piccoloon. Katsotaanpa ensin WUR-tomaattimakumallin tuloksia. Tämän mallin asteikko on 0–100; mitä korkeampi pistemäärä, sitä parempi maku. Kaavio 1 osoittaa, että kaikki neljä spektriä todella antoivat tilastollisesti vertailukelpoisia tuloksia, mikä tarkoittaa, että kolme kokeellista spektriä eivät eronneet kontrollispektristä; kaikki neljä käsittelyä tuottivat erittäin hyvän makuisia tomaatteja. Myös ensimmäinen testi makupaneelilla vahvisti tuloksen: käsittelyjen välillä ei havaittu merkittäviä makueroja.

Kaavio 1: Kaikki neljä spektriä saivat vastaavat pisteet tomaatin makumallista

Kaiken kaikkiaan tomaattien maku oli erittäin hyvä. Tämä sai meidät uteliaiksi selvittämään, kuinka koetomaattimme vertautuvat kaupallisesti kasvatettuihin tomaatteihin. Siksi suoritettiin vielä kolme makupaneelitestiä, joissa verrattiin koetomaattejamme (kasvatettu täysin LED-valaistuksella) kahteen kaupallisesti kasvatettuun Piccolo-tomaattiryhmään (kasvatettu HPS-valaistuksella). Jälleen asteikko on 0–100; mitä korkeampi pistemäärä, sitä parempi maku. Tulokset on esitetty alla olevassa kaaviossa 2.

Kaavio 2: Kolmen makupaneelitestin tulokset osoittavat, että kokeeseen kuuluvien ja kaupallisesti kasvatettujen tomaattien maku on samanlainen.

Nämä tulokset osoittavat, että kaikki neljä käsittelyä antoivat samanlaiset makutulokset ja että nämä tulokset olivat verrattavissa molempiin kaupallisiin verrokkeihin. Vaikka kaupallisella verrokilla 1 oli korkeampi keskimääräinen pistemäärä, tilastollisesti maku oli silti verrattavissa koetomaatteihin (johtuen suuresta jakaumasta käsittelytuloksissa).

Jotta osaamme tulkita tämän kaavion tuloksia oikein, meidän on pidettävä mielessä koejärjestelymme: käytimme yhtä kasvihuoneosastoa, jossa oli kaksi lajiketta ja neljä erilaista valospektriä. Tämä tarkoittaa, että kaikkien kasvien selviytymisen ja menestymisen varmistamiseksi ilmastossa oli keskityttävä valospektrin ja voimakkaimmin kasvavan lajikkeen yhdistelmään. Tämä tarkoittaa, että ilmasto oli itse asiassa hieman liiankin vegetatiivinen muihin seitsemään käsittelyyn. Kokeessamme De Ruiter -lajike 564 oli tuottavampi kuin Piccolo. Tämä tarkoitti, että Piccolo-kasveja kasvatettiin jatkuvasti hieman ihanteellista enemmän vegetatiivisissa olosuhteissa. Koska generatiivinen kasvattaminen ("reunalla kasvaminen") on tärkeä tekijä maun kannalta, uskomme, että Piccolo-tomaattien makupotentiaali täydellä LED-valaistuksella oli korkeampi kuin mitä näemme kaaviossa 2.

Joten kertauksena tämän spektrikokeen johtopäätökset: maku oli hyvä, eikä mikään kokeellisista spektreistä antanut parempaa makua kuin kontrollispektri, joka oli normaali tomaattivaloreseptimme punaisesta, sinisestä ja vaaleansinisestä valosta. Havaitsimme myös, että koetomaattien maku oli verrattavissa kaupallisesti viljeltyihin maukkaisiin tomaatteihin. Ja uskomme, että todellinen makupotentiaali oli vielä suurempi.

Tutkimuksissamme olemme myös perehtyneet tarkemmin HPS- ja LED-tekniikoiden vertailuun maun osalta. Tässä kokeessa, joka suoritettiin Proefstation voor de Groenteteeltissä Belgiassa, käsittelyä täydellä HPS-valaistuksella verrattiin käsittelyyn täydellä LED-valaistuksella. Käytetty lajike oli Xandor, joka ei ole erityisesti tunnettu maustaan. Voit katsoa tämän kokeen tulokset alla olevasta kaaviosta 3.

Kaavio 3. LED-käsittelyn brix-arvo on verrattavissa HPS-käsittelyn brix-arvoon.

Näistä tuloksista käy ilmi, että molemmat käsittelyt (HPS ja LED) tuottivat tomaatteja samanlaisilla brix-arvoilla, mikä tarkoittaa, että sokeriarvo tomaattia kohden on sama. Kun tarkastellaan tuotantoa tämän kokeen aikana, LED-valaistus tuotti itse asiassa 5 % enemmän verrattuna HPS:ään.

Toisessa kokeessa, joka suoritettiin kaupallisella viljelmällä, vertailimme hybridivalaistusjärjestelmää täys-LED-järjestelmään. Hybridijärjestelmä koostui 90 µmol/m2/s HPS:stä ja 90 µmol/m2/s LEDistä ja täys-LED-järjestelmässä oli 180 µmol/m2/s. Kirsikkatyyppiset tomaatit kasvatettiin samassa kasvihuoneosastossa ja samassa ilmastossa. Kaavio 4 osoittaa, että brix-aste oli jälleen vertailukelpoinen molemmilla käsittelytavoilla.

Kaavio 4. Koetomaattien brix-aste on vertailukelpoinen sekä hybridi- että täys-LED-valaistusratkaisuissa

Nämä kaksi koetta osoittavat, että LED-valaistusratkaisu tuottaa tomaatteihin yhtä paljon makua kuin HPS-valaistusjärjestelmä, jopa samassa ilmastossa.